Äärimmäisyyksien aika on historiankirjoitusta, mutta jännittävyydessään ja värikkyydessään se vetää vertoja hyvälle romaanille. Hobsbawmin teoksessa valtioiden ja tavallisten ihmisten historiat kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla. Teosta on kutsuttu "1900-luvun omaelämäkerraksi". Menneellä vuosisadalla maailman perustuksia ravisteli kaksi globaalia sotaa, joissa kuoli miljoonia ihmisiä. Maailmansotien pyörteissä romahti hallitusjärjestelmiä ja ideologioita, katosi valtakuntia ja kypsyi uusia radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka vaikuttivat maailmanlaajuisesti. Toisen maailmansodan jälkeen elintaso nousi, tiedonvälitys kehittyi ja lukutaito yleistyi ympäri maailman. Kirjassa piirtyy kuva 1900-luvusta äärimmäisten inhimillisten kärsimysten ja ennennäkemättömien muutosten vuosisatana. Kirjoittaja vie lukijansa niin keskitysleireille kuin kumousten pyörteisiin, sekä tuskan että toivon maisemiin. Äärimmäisyyksien aika muistuttaa meitä siitä, kuinka paljon maailma muuttui 1900-luvun kuluessa.