Taidokas runodebyyppi kuvaa epäröinnin aikaa Voi mennä kauas, voi mennä niin kauas ettei osaa enää olla kaukana. Sinipintainen vuori, joka paljastuu lasiseksi metsäksi ja yrittää särkeä itseään. Sen jälkeen osaa olla siellä, ei osaa enää tulla takaisin. Milka Luhtaniemen runokokoelmassa liu'utaan intiimistä läsnäolosta kokemuksen ulottumattomissa olevaan aikaan, aina muinaishistoriaan saakka. Maailman pauhun ja vierauden keskellä nuotio hiiltyy, ja kaiken yllä leijuu sanaton uhka. Kallioihin piirretyissä ihmishahmoissa ja kiveen kovertuneissa hiidenkirnuissa on kuitenkin jotakin ikiaikaista, väkevää ja lohdullista.