”Olen unohtanut kirjoittaa alun muistiin, ja nyt isoäiti on kuollut.” Noin vuosi ennen isoäidin poismenoa Laura Pörsti käy läpi mummolan vinttikomeroa. Siellä roikkuu kukallinen aamutakki, joka ei ole vain kukallinen aamutakki. Se on tietolähde, ja se kertoo, että isoäiti on haaveillut kauneudesta. Viimeinen vuosi on kirja siitä, mitä valitsemme yllemme ja miksi. Se muistuttaa, että pukeutuessamme peitämme ihoa mutta paljastamme paljon muuta: tunteita ja epävarmuuksia, makua ja arvostuksia, sukupuolta ja sosiaaliluokkaa. Samalla kirja kertoo isoäidin ja lapsenlapsen suhteesta ja siitä, miten vaatteista voi kutoutua silta sukupolvien välille.