Rakastetun runoilijan runot vuosilta 1947-1986
Elämäni, / et surua etkä itkua varten ole, / sillä hurmaa, naurua / tulvillaan / on maa, / kukkiva maa. Ja kuu, / kuun kasvu ja kierto / täyttää sieluni: / hurmion pauhu ylitse kaiken! Et, elämäni, unohdu soihin / pois jokena virtaat / ahtaista kätköistä / yli maan / merien syliin, / syvyyksien ylle / ja kimmahdat avaruuteen tähtien alle. Puut kantavat valoa esittelee Kirsi Kunnaksen koko runotuotannon lukuun ottamatta lapsille kirjoitettuja runoja. Kirjailijan omien runojen lisäksi teoksessa on hänen runosuomennoksiaan vuosien varrelta. |