Imandra-yhtye on tarttunut uudella levyllään Kalevalan rinnakkaisteoksen Kantelettaren runoihin. Seitsemän kappaleen pienois-albumi Kanteletar julkaistaan cd:nä nyt ja suoratoistopalveluissa loppukesästä 2021. Kanteletar on suomalainen kansanrunokokoelma, jonka ensimmäisen painoksen Elias Lönnrot julkaisi vuonna 1840. Kalevala-eepos oli ilmestynyt viisi vuotta aiemmin. Musiikki on Imandralle jo tuttuun tapaan sekoitus laulelmallisuutta, progressiivista rockia ja vähän jazziakin, mutta näin monipuoliselta yhtye ei ole aiemmin kuulostanut. Sävellykset ovat yhtä lukuun ottamatta Leppäsen tekemiä, mutta lopullisen muotonsa ne ovat saaneet kokeneen yhtyeen käsittelyssä. Imandra syntyi jo vuosituhannen vaihteessa, ja yhtyeen ydinjoukko on pysynyt siitä asti lähes samana: Mika Leppänen (laulu), Arto Piispanen (kosketinsoittimet), Juuso Nordlund (basso, äänitys ja tuotanto) ja Jari Yliaho (kitara). Alkuperäinen rumpali Ippe Kätkä on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilallaan soittaa nyt lukuisista kokoonpanoista etenkin Tampereen seudulla tunnettu Ville Lehtovaara. Vierailijoista saksofonisti-klarinetisti Masa Orpana on tuttu jo aiemmilta Imandra-levyiltä. Tällä kertaa soittoon tuo aivan uusia sävyjä kolmella kappaleella esiintyvä jouhikkomestari Pekko Käppi. Käppi pääsee vahvasti esiin heti avauskappaleessa Sortunut ääni, jossa jouhikon ärhäkkä, arkaais-psykedeelinen sointi luo vahvan kontrastin Leppäsen vakaalle kertojanäänelle. Nordlundin toistuva bassokuvio tuo mukaan fuusiojazzin kaikuja. Seuraavaan kappaleeseen Mipä paimenten olla? siirryttäessä äänimaisema muuttuu kuin veitsellä leikaten. Masa Orpanan keväisen valoisa klarinetti vie valssin tahdissa pastoraalisiin tunnelmiin. Tämähän sopii, koska teks-tissäkin puhutaan iloluontoisista paimenista, ”karjan kaitsijoista”. Vastaava tyylien kirjo leimaa koko albumia. Päätöskappale Tehkäme iloinen ilta on sikäli erikoinen tapaus, että se on vuonna 2015 sessioiden päätteeksi soitettu, täysin vapaamuotoinen studiojami, jonka päälle Leppänen sävelsi Nordlundin kehotuksesta laulun. Tällä raidalla myös Ippe Kätkä on mukana. Tämän improvisaation muokkaaminen lauluksi on myös syy sille, että Leppänen tuli tarttuneeksi Kantelettaren runoihin. Hän pähkäili pitkään sopivaa tekstiä, kunnes muisti joskus lueskelleensa Kanteletarta. - Koska se kappale on freetä, siinä on jotain alkukantaista voimaa. Mietin mistä voisi löytyä samanlaisia runoja ja aloin ajatella Kanteletarta. Sieltä löytyi muutamia vaihtoehtoja, mutta päädyin tähän runoon, jossa on aika dramaattinen alku: ”Jo on mennyt mennyt vuosi, menköhön tämäki vuosi.” Ja sitten kuitenkin pidetään juhlat! Leppänen kertoo. Kun alkuun oli päästy, ideoita alkoi syntyä muidenkin Kantelettaren tekstien pohjalta. - Ne runot antoivat ideoita, joista sävellykset syntyivät lopulta aika helposti. Oli tärkeää, että monissa runoissa on heijastuksia luontoon, mikä luo helposti mielikuvia. Tässä ei siis ollut mitään Kantelettareen liittyvää ”kult-tuuriteko-mystiikkaa”, ei lähdetty tekemään ”Kanteletar-sarjaa”, vaan runojen erilaisuus vain synnytti erilaisia kappaleita.