Suuret ikäluokat muuttivat uusille liitos alueille, näitä syntyi laajalti Helsingin alueella 50 -60 luvulla. Olin tässä muutoksessa mukana kun muutimme Pohjois-Haagaan toisessa rakennusvaiheessa 1956. Aiempaan asuinympäristöön Vallilan puutaloihin verrattuna muutos oli häkellyttävä. Olimme asuneet ahtaasti, kuusi henkeä yhdessä hella huoneistossa. Tuntui kuin olisi "amerikkaan" muuttanut - "sisä-wc ja amme kylpyhuoneessa, lämmin vesi". Keittiössä kiilteli uusi sähköliesi ja jääkaappi jonka sisällä oli valo. Siinä riitti ihmettelemistä. Vanhemmat tutustuivat uusiin työoloihin ja minä ja veljeni odottelemme piha kavereiden muuttoa. Tolarin kansakoulun valmistumista seurattiin 1956. Ohjaajantie 5-7 piha oli autio ja rakennusjätteitä täynnä. Isän aloittaessa talonmiehen tehtävät kesäkuun alussa hän kierteli tutkien tulevaa reviiriään. Taloyhtiömme asukkaat pääsivät muuttamaan elokuun puolessavälissä sataan huoneistoon. Sen jälkeen vilskettä pihallamme riitti. Piha oli kun lastentarha mistä äidit parvekkeelta lapsiaan huutelivat SYÖMÄÄN! Vanhemmat varasivat pesutupa- ja saunavuoroja. Asukkaat tutustuivat polttouuniin käyttöön ja piipusta tuprusi useita viikkoja tumma sakea savu kun muuttolaatikoita hävitettiin.

Balladi Pohjois-Haagasta käydään Haaga historiaa hyvinkin kattavasti. Seurataan miten Haagan ampumarata muuttui hiihtomajan käyttöön. Miten urheiluseurat aloittivat 1920 luvulta toimintansa aina FC Pohun tämänpäiväiseen menestykseen. Elokuvateattereiden Haagan historian kehityskulku käydään lävitse 1924 lähtien Bio CIT-CAT elokuvateatterista Kino Haagaan ja Kino Aritaan. Ostoskeskuksen ensimmäinen vaihe valmistui 1958 minne piti tulla piirustuksien mukaan elokuva teatteri RIO KINO. Rakennustyömaalla seilattiin omatekoisilla lautoilla. Ostoskeskuksen takana oli lähes puoli metriä vettä. Rakennuksia nousi sinne ja tänne. Näistä kerättiin paukkulankoja ritsoihimme. Taskut täynnä aarteita tulimme kotiin. Elämä oli huoletonta kun kaveriporukassa kuljimme. Yksilöt eivät erottuneet vaan olimme samaa massaa pukeutumista myöten. Hyvin pärjäsimme eri luokkayhteiskunnan lähtökohdista huolimatta. Alueen väestörakenne oli suurimmalta osaltaan työväenluokkaa. Uskallettiin katsoa valoisasti tulevaisuuteen. Pohjois-Haagan ympäristössä omistusasuntoja hankittiin ja Arava-osakkeita ostettiin. Alueesta tuli sporttinen. Oli helppo sulautua kun ei ollut aiempaa "me olemme aina täällä näin tehneet" ajattelijoita.

Balladi Pohjois-Haagasta tarinat on kirjoitettu rakkaudella ja syvillä tunteilla entisestä asuinympäristöstä. Toivotan lukijoille nautinnollisia lukuhetkiä tarinoiden parissa. Tarinoita ei vaan lueta niistä keskustellaan. Kirja on Etelä- ja Pohjois-Haagan historiaa, nostalgiaa ja tarinoilla maustettu teos.