Kaupunkilaisten Helsinki kuvaa kaupunkilaisten elintapojen ja kulttuurin urbaaneja ilmenemismuotoja voimakkaan kasvun kaudella vuodesta 1945 vuosisadan loppuun. Anna-Maria Åströmin osuudessa keskipisteenä on kaupunkilaisten itsensä kokema arkipäivän todellisuus. Kaupunkilaisten muistojen kautta selviää, mitä Helsinki heille merkitsee ja minkälaisia kokemuksia, muistoja ja mielikuvia kotikaupunkiin liittyy. Käsittelyjakson aikana moderni kaupunki ja uusi arkkitehtuuri levittäytyivät kaupungin alkuperäisen ytimen ympärille, ja elämä korttelikaupungissa muuttaa muotoaan. Laura Kolbe tarkastelee kirjassaan julkista ja yhteisöllistä toimintaa vallankäytön näkökulmasta: kenelle julkinen tila kuuluu ja miten sen käytöstä on eri aikoina kilpailtu. Sosiaaliset suhteet tulevat esille tilassa, jossa tuotetaan tapahtumia sekä mielenosoituksia, mellakoita ja demonstraatioita. Kaupunkielämän mittari on kaduilla liikkuva ihminen, ja kaduilla kaupunkilainen rakentaa identiteettiä, suhdetta ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Avainkysymys on, miten Helsinki ilmentää pääkaupunkiasemaansa ja miten julkisessa tilassa tulevat näkyväksi poliittiset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset muutokset.